MATKAN TEKNISET JÄRJESTELYT
Tuskin monikaan edes tajuaa, kuinka paljon tällaisen matkan järjestäminen vaatii työtä. On sovittava matkustusaikataulut, on varattava liput, on sovittava esiintymispaikkakunnat, on varattava tilat, on sovittava tilaisuuksien aikataulut. Kaikkien näiden ja monien muiden asioiden pitää sitten sopia yhteen. Jos joku yksityiskohta muuttuu, on koko ketju käytävä läpi ja kaikki asiat sovittava uudelleen. Jos joku yksityiskohta olisi pettänyt, koko loppumatka olisi ollut pilalla. Mitä olisi tapahtunut, jos esimerkiksi olisimme myöhästyneet Edmontonin lennolta. En tiedä ketkä kaikki ovat tässä työssä olleet mukana, ainakin Kullervo, Reijo ja Kaarina ovat tehneet valtavan työn. Järjestelyt toimivat. Siitä kiitos kaikille tätä työtä tehneille.
Matkan aikataulutus oli tiukka. Nukkuminen jäi vähäiseksi. Se lisäsi matkan rasittavuutta, mutta lyhyessä ajassa oli yritettävä tavoittaa mahdollisimman monia. Pitkät etäisyydet vaativat ajoaikaa aivan toisella tavalla kuin täällä kotona.
TILAISUUKSIEN SISÄLTÖ
Matkassa oli kuoro ja orkesteri. Näin tilaisuudet muodostuivat lähinnä musiikkitilaisuuksiksi. Se oli hyvä ja niin oli tarkoituskin. Tilaisuudet on saatava sopimaan järkevään kokonaisaikaan. Tämäkin mielestäni toteutui, mutta henkilökohtaisesti jäin kaipaamaan hieman laajempia julistuspuheenvuoroja. Mistä aika olisi sitten tullut ottaa pois, sitä en osaa sanoa. Orkesterin jakkaralta koettuna olisi voinut myös toivoa ohjelmistoon hieman enemmän vaihtelua. Reijolle kiitos kallisarvoisista sanoita, joita hän väsymättä jakoi lähes joka tilaisuudessa. Kullervo ja Jaakko olivat tehneet ison työn joukkojen valmentamisessa sekä ohjelman sisällön suunnittelussa. Siitä kiitos heille.
JOUKON YHTEYS
Koin kuoron ja orkesterin ja muiden matkalaisten yhteyden hyväksi. Tuntuu jotenkin oudolta, kun orkesteri joutuu ensi sunnuntaina menemään tilaisuuteen yksin. Koin kuoron ja orkesterin yhteisesiintymiset kaikkein mahtavampina. Joukko kokonaisuudessaan hioutui hyvin yhteen. Kun 50 ihmistä on kolme viikkoa yhdessä matkustaen samassa bussissa, voisi kuvitella konfliktejakin syntyvän, mutta tietooni ei mitään vakavaa tullut. Kurin pitäminen aikataulujen suhteen oli siinä hilkulla.
MIKSI MATKAAN – MITÄ KOIN
Eiköhän matkaan lähdössäni ollut mielessä kokea jotain suurta, uutta ja ennen näkemätöntä. Lähdin käyttämään hyväkseni mahdollisuutta, jollaista ei ehkä enää tule kohdalleni toista kertaa. Tätä kaikkea tulikin vastaan. Näimme Isot Järvet, rannattomat tasangot ja jylhät Kalliovuoret, valtavat liikenneväylät, pilvenpiirtäjäkeskustat, miljoonakaupungit, putoukset. Kenties olen jotenkin tunnevammainen, mutta ei tämän näkeminen minua koskettanut. Osasin suurin piirtein kuvitella ennakkoon mitä vastaan tulisi. Ehkä tältä osin olen jopa hieman pettynyt.
Se mikä minua kosketti, oli kyynelpisara elämän ehtoopuolelle ehtineiden suomalaisvanhusten silmäkulmassa, kun he kuulivat omaa äidinkieltään ja saivat sitä puhua. He saivat kenties pitkästä aikaa kuulla laulua ja laulaa itsekin omalla lapsena opitulla kielellään. Konserttien jälkeiset kahvihetket ja niissä virinneet keskustelut olivat minulle suurin palkkio matkaan osallistumisesta. Kyllä kannatti lähteä. Sain olla viemässä Evankeliumia musiikin välityksellä näille maanmiehillemme, jotka ovat joutuneet lähtemään vieraisiin olosuhteisiin. Harmillista oli, että aikaa keskusteluihin jäi niukasti, koska aikataulut vaativat aina lähtöä eteenpäin. Tulevaisuudessa matkoja suunniteltaessa toivon, että mietittäisiin sitä, kannattaisiko varata enemmän aikaa tavoitettujen ihmisten kohtaamiseen, kuin pyrkiä saamaan kosketusta mahdollisimman moniin ihmisiin, joiden kanssa ei sitten kuitenkaan ehditä pysähtyä keskustelemaan.
SÄ NÄYTIT MAAILMALLE!
”Oi nouse Suomi, sä näytit maailmalle!” Nämä sanat tarttuivat erityisesti mieleeni, kun kuoro lauloi Finlandia-hymniä Toronton lentokentän lähtöhallissa. Me teimme sen. Veimme tiukan ja raskaan ohjelman mukaisesti Evankeliumia ja suomenkielistä kulttuuria maailman äärilaidalle saakka.
Nyt vähän ”Isoa Länttäkin” nähneenä rohkenen avoimesti sanoa, että meidän ei tarvitse tippaakaan hävetä kotimaatamme ja sen olosuhteita eikä elintasoa. Meillä on hyvä maa ja täällä on hyvä elää. Meillä on myös Hyvä Sanoma, jota voimme tulevaisuudessakin olla viemässä maailmalle, kun kutsu Evankeliumin Herralta kuuluu.
Kotimaan karun kaunista merimaisemaa Vaasan saaristossa
Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias! Ah kuink´ on sun maasi kaunis, kuink´ ihana taivahas!
Sä järveimme säikkyhellä suo lempemme tulta vaan.
Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan.
Kiitän kaikkia Teitä, jotka olette matkamme puolesta rukoilleet ja seuranneet päiväkirjaamme. Kiitos Kullervolle avusta päiväkirjan pitämisessä.
Päätän matkapäiväkirjan pitämisen J.S Bachin sanoihin:
Soli Deo Gloria – Yksin Jumalalle kunnia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti