Matkaan lähdettiin jälleen aamulla aikaisin. Bussimatkaa tehtiin taas koko päivän. Ylitimme nyt Rannikkovuoriston. Matkalla näkyi yllättävän paljon metsissä sairaita puita ja alueita. Sellainen tieto liikkui, että sairauden aiheuttaisi joku toukka. Runsaasti aikaa vei USA:n rajanylitys. Sormenjäljet ja meidän kasvokuvat tallennettiin digitaalisina USA:n valtion tietorekisteriin. Jonotukseen tiellä meni lähes tunti ja itse rajamuodollisuuksiin pari tuntia. Kaikki ruokatarvikkeet autosta piti syödä ja jätteet hävittää ennen rajaa. Rajaviranomaiset olivat asiallisen kohteliaita, ystävällisiä, ja heillä oli jopa suomenkieliset maahantulolomakkeet. Jotenkin kuitenkin tuli mieleen erään toisen suurvallan
rajamuodollisuudet 1
970-luvulla.
Aikaa kului matkaan niin paljon, että ajoimme Seattlessa suoraan konserttipaikalle University Unitarian Curch’n kappeliin, jossa konsertti alkoi klo 18:00. Kuoron ja orkesterin esitysten lisäksi Jaakko Perttula esitti pianolla Finlandian ja Marjatta Perttula lauloi Adamin teoksen Jerusalem. Hartauspuheen piti Hannele Tuomisto. Akustisesti konserttitila oli hyvä, mutta ilma oli todella läkähdyttävän kuuma. Teologisesti tunsimme olevamme vieraassa ympäristössä, esimerkiksi ristiä ei löytynyt koko tilasta.
Matkalla Seattleen olimme Toivossa, eli Hopen kaupungissa.
970-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti