Astoriasta lähdimme sitä pitkää siltaa pitkin Oregonin osavaltiosta Washingtonin osavaltioon. Tie oli idyllistä rantatietä, joka mutkitteli syvälle maahan työntyvien merenlahtien reunoja pitkin.
Port Angelesin satamakaupungista ajoimme lautalla Vancouverin saarelle, joka tarkoitti paluuta Kanadaan, Brittiläisen Kolumbian territorioon. Olimme valmiiksi täyttäneet maahantulolomakkeet, mutta Kanadan rajaviranomaiset kehottivat ottamaan lomakkeet matkamuistoiksi. Leimat iskettiin passeihin bussissa ilman sen suurempia seremonioita. Paikallisen Suomiseuran puheenjohtaja Paul Blomqvist oli Suomen lipun kanssa jo satamassa toivottamassa meitä tervetulleiksi.
Rannikolla sää on ollut epävakaista, pilvistä ja pientä tihkusadettakin on esiintynyt. Lämpötila on pyörinyt parinkymmenen asteen tienoilla, eli meidän normaalia kesäsäätä.
Ensisilmäys kaupunkiin on erittäin myönteinen. Kaupunkikuva on siisti, upeita istutuksia, paljon puistoja ja iltavalaistus on aivan mahtava. Rakennuskanta on yhtenäinen. Kaupunki poikkeaa edukseen kaikista tällä matkalla tähän mennessä näkemistämme kaupungeista. Vastakohtiakin löytyy. Syrjäytyneitä ja asunnottomia ihmisiä näkyy kadulla kerjäämässä.
Laiva rantautumassa Victorian satamaan. Kuvassa mukana myös retkeläisiä.
En ole saanut omia langattomia nettiyhteyksiäni toimimaan. Olen kirjoitellut näitä päiväkirjoja ajan antaessa myöten. Kullervo Puumala on ”Applella” siirtänyt tiedot sivustollemme nähtäväksi. Päivitykset ovat nyt myöhästyneet myös sen vuoksi, että ei ole hotelleissa saatu käyttöön maksuttomia verkkoyhteyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti