velukseen Finnish Lutheran Churchissa. Orkesteri soitti alkusoiton ja kuoro lauloi kahdesti. Liturgina toimi seurakunnan pappi Timo Saarinen. Reijo Arkkila saarnasi ja kanttorina Terhi Miikki. Päätössoittona Jaakko Perttula soitti urkusoolon. Kirkko oli pieni kodikas kirkko, joka täyttyi ”ensimmäistä sijaa” myöten. Tilaisuuden jälkeen saimme nauttia ystävien järjestämästä tarjoilusta ja ystävien tapaamisesta. Tilaisuudessa tapasimme juuriltaan Kruunupyyläisen, yli 90 vuotiaan miehen, joka liikuttui siitä, kun sai ryhmämme jäsenten kanssa puhua ruotsia.Retkeläisten joukko Seattlen Finnis Lutheran Chruchin rappusilla.
Jumalanpalveluksen jälkeen saimme nauttia ”konsulin kyydistä”. Teimme pitkän kiertoajelun kaupungilla. Oppaana toimi Suomen emeritus kunniakonsuli Norman Westerberg. Kävimme Seattlen kauniilla George Washington -yliopiston alueella, jossa saimme seurata USA:n ilmavoimien lentonäytöstä. Seattle on oikeastaan ensimmäinen kaupunki, johon matkallamme olemme ehtineet tutustua. 500-700 tuhannen asukkaan kaupungin ydinkeskusta muodostuu pilvenpiirtäjistä, mutta vesien rikkomassa kaupungissa on myös paljon omakotiasustusta. Arkkitehtuurisesti kaupunkikuva on mielestäni hieman rikkonainen.
Kävimme pienellä joukolla ihailemassa kaupunkikuvaa myös Space Needle –näkötornista, joka on ollut Näsinneulan mallina.
Meidän huonekunta päätti syödä pitsat. Menimme erääseen pitseriaan, jossa teimme vajavaisella kielitaidolla tilauksemme 15”:n pitsoista. Tarjoilija ei ollut uskoa meidän tilaustamme. Hän toi jopa paistinalustan nähtäväksi ja esitti sen avulla, kuinka iso pitsa todella on. Pysyimme kuitenkin kannassamme. Lopuksi hän kysyi: ”Are you from Finland?” Myönteisen vastauksen saatuaan hänkin kertoi suomeksi myös itse olevansa suomalainen. Hän oli jopa opiskellut vuoden Lapuan Kristillisessä opistossa. Syötyämme 15”:n pitsat loppuun, hän kertoi vain kerran aikaisemmin tapahtuneen vastaavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti