Kirjoittelen nämä viimeiset viestit kotoa yhden yön nukuttuani omassa vuoteessani.
Vancouverista lähdimme aamulla aamulla varhain lentokentälle ja lento Torontoon alkoi. Lento aika oli täysverisellä suihkumatkoneella noin neljä tuntia. Siinä ajassa matkaa taittunee yli 3500 kilometriä.
Saavuttuamme Torontoon matakatavarahallissa Vanhasen Esko heitti meille pilan, että hallin nurkassa on "romukaappi", jossa on hylättyjä matkalaukkuja, valitse sieltä itsellesi hävinneen laukun sijaan paras laukku. Kuinkas vaan olikaan? Romukaapistahan löytyi meidän omakin laukkumme, kansi avoinna, tavarat ulostörröttäen, kahva rikki ja lukot avattuina sekä koko laukku pahoin murjottuna. Emme ole kuitenkaan todenneet, mitään tavaroita hävinneen laukusta. Ilmeisesti käsittelyn yhteydessä laukkua oli heitelty niin, että lukot ja kahva oli hajonneet. Sitten olivat myös osoitelaput ja myös lennontunnistelaput kadonneet. Laukun löydyttä tappiotilille jäi vain matkalaukku, puuttuvista tavaroista aiheutuneet hankaluudet ja konserttien aikana orkesterin epäyhtenäinen esiintymislooki.
Lennon aikana siirrettiin jälleen kelloja 3 tunnilla kotiin päin. Näin me ehdimme Toronton Agricolan kirkon konserttiin, jossa väkeä oli kiitettävästi paikalla. Komeasti jälleen soi Finlandia ja "Suomalainen rukous". 
Toronton Agricolan kirkon urkuparvella oli Suomen rukoushuoneista tuttu maalaus.
Marjatta Perttula esittämässä yksinlaulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti