Aamulla saimme nukkua hieman normaalia pidempään. Ajoimme lounaalle Astorian kaupunkiin, joka sijaitsee Columbia-joen suistossa. Joen suuosa on tosi leveä, Kyrönjokikin jää toiseksi. Joen ylittä kaupungin kohdalla silta, jonka pituuden kerrotaan olevan yli 7 kilometriä. Söimme mm. halibut-kalaa, josta ei ensiksi oikein saatu selvää mitä, se oli. Loppupäätelmäksi tuli sanakirjan määrittelemänä, että se oli pallasta, yli kaksimetriseksi kasvava Tyynenmeren herkkukalaa.Retkeläisiä tuulisen Tyynen meren rannalla.
Lounaan jälkeen lähdimme kiertoalueelle kaupunkiin, jonka keskusta sijaitsee korkean mäen ympärillä. Matkan aikana saavutimme yhden tavoitteistamme, Tyynen meren aavan rannan. Olimme niin lännessä, että, jos olisimme vielä edenneet olisimme tulleet itään. Meren ja päivämäärärajan takana olisi tullut vastaan Japani. Hotellimme sijaitsi aivan meren rannassa. Näin pääsimme toteamaan käytännössä myös vuorovesilmiön. Astoriassa on vahva suomalaisuuden leima. Tarina kertoo, että menneinä vuosikymmeninä kaupungin kiinalaisetkin ovat kaupungissa pärjätäkseen joutuneet opettelemaan suomen kielen.
Astoriassa on vieläkin kaupunginosa, jossa pärjää täysin suomenkielellä.
Illan konsertti oli Suomi Hallilla, eli poikkeuksellisesti emme olleet kirkossa. ”Haali” oli lähes täynnä väkeä. Kuten muissakin konserteissa Reijo Arkkila käytti hengellisen puheenvuoron. Tilaisuudessa kuoro ja orkesteri esitti ohjelmistossa ”Kesäpäivä Kangasalla” laulun. Jonkun tiedon mukaan kuulijoita olisi ollut mukana jopa Alaskasta saakka.
Tilaisuuden jälkeen oli jälleen tarjoilua.
Astorian tilaisuudessa ja muidenkin tilaisuuksien jälkitapaamisissa on tullut esille se, kuinka suuriarvoista näille ihmisille on kuulla suomenkieltä. Vanhukset tippa silmäkulmassa kertovat kuinka ihanaa on kuulla ja keskustella suomen- tai ruotsinkielellä. Siirtolaisten joukossa on myös Suomen ruotsinkielisiltä alueilta lähteneitä ihmisiä. Toisaalta on tärkeää saada viesti ”juurilta” myös heille, jotka eivät enää suomenkieltä hallitse. Siksi on tärkeää, että viesti kaikuu myös englanniksi.
Astorian kupeessa on Naselle -niminen paikkakunta, jota kutsutaan "pikku-Kaustiseksi", koska siellä asuu useita Kaustiselta muuttaneita.
Kuvassa kuoronjohtajan kainalossa Suomi-Haalin portaikossa kaksi entistä Pajalanmäen kaustislaista Nasellesta, Sirkka ja Maija-Liisa Varila. Myös Maija Timmerbacka oli kuuntelemassa konserttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti