AH KUINK’ ON MAASI KAUNIS

Henkilökohtaisia ajatuksia matkasta muutaman kotona nukutun yön jälkeen

MATKAN TEKNISET JÄRJESTELYT
Tuskin monikaan edes tajuaa, kuinka paljon tällaisen matkan järjestäminen vaatii työtä. On sovittava matkustusaikataulut, on varattava liput, on sovittava esiintymispaikkakunnat, on varattava tilat, on sovittava tilaisuuksien aikataulut. Kaikkien näiden ja monien muiden asioiden pitää sitten sopia yhteen. Jos joku yksityiskohta muuttuu, on koko ketju käytävä läpi ja kaikki asiat sovittava uudelleen. Jos joku yksityiskohta olisi pettänyt, koko loppumatka olisi ollut pilalla. Mitä olisi tapahtunut, jos esimerkiksi olisimme myöhästyneet Edmontonin lennolta. En tiedä ketkä kaikki ovat tässä työssä olleet mukana, ainakin Kullervo, Reijo ja Kaarina ovat tehneet valtavan työn. Järjestelyt toimivat. Siitä kiitos kaikille tätä työtä tehneille.

Matkan aikataulutus oli tiukka. Nukkuminen jäi vähäiseksi. Se lisäsi matkan rasittavuutta, mutta lyhyessä ajassa oli yritettävä tavoittaa mahdollisimman monia. Pitkät etäisyydet vaativat ajoaikaa aivan toisella tavalla kuin täällä kotona.

TILAISUUKSIEN SISÄLTÖ
Matkassa oli kuoro ja orkesteri. Näin tilaisuudet muodostuivat lähinnä musiikkitilaisuuksiksi. Se oli hyvä ja niin oli tarkoituskin. Tilaisuudet on saatava sopimaan järkevään kokonaisaikaan. Tämäkin mielestäni toteutui, mutta henkilökohtaisesti jäin kaipaamaan hieman laajempia julistuspuheenvuoroja. Mistä aika olisi sitten tullut ottaa pois, sitä en osaa sanoa. Orkesterin jakkaralta koettuna olisi voinut myös toivoa ohjelmistoon hieman enemmän vaihtelua. Reijolle kiitos kallisarvoisista sanoita, joita hän väsymättä jakoi lähes joka tilaisuudessa. Kullervo ja Jaakko olivat tehneet ison työn joukkojen valmentamisessa sekä ohjelman sisällön suunnittelussa. Siitä kiitos heille.

JOUKON YHTEYS
Koin kuoron ja orkesterin ja muiden matkalaisten yhteyden hyväksi. Tuntuu jotenkin oudolta, kun orkesteri joutuu ensi sunnuntaina menemään tilaisuuteen yksin. Koin kuoron ja orkesterin yhteisesiintymiset kaikkein mahtavampina. Joukko kokonaisuudessaan hioutui hyvin yhteen. Kun 50 ihmistä on kolme viikkoa yhdessä matkustaen samassa bussissa, voisi kuvitella konfliktejakin syntyvän, mutta tietooni ei mitään vakavaa tullut. Kurin pitäminen aikataulujen suhteen oli siinä hilkulla.

MIKSI MATKAAN – MITÄ KOIN
Eiköhän matkaan lähdössäni ollut mielessä kokea jotain suurta, uutta ja ennen näkemätöntä. Lähdin käyttämään hyväkseni mahdollisuutta, jollaista ei ehkä enää tule kohdalleni toista kertaa. Tätä kaikkea tulikin vastaan. Näimme Isot Järvet, rannattomat tasangot ja jylhät Kalliovuoret, valtavat liikenneväylät, pilvenpiirtäjäkeskustat, miljoonakaupungit, putoukset. Kenties olen jotenkin tunnevammainen, mutta ei tämän näkeminen minua koskettanut. Osasin suurin piirtein kuvitella ennakkoon mitä vastaan tulisi. Ehkä tältä osin olen jopa hieman pettynyt.

Se mikä minua kosketti, oli kyynelpisara elämän ehtoopuolelle ehtineiden suomalaisvanhusten silmäkulmassa, kun he kuulivat omaa äidinkieltään ja saivat sitä puhua. He saivat kenties pitkästä aikaa kuulla laulua ja laulaa itsekin omalla lapsena opitulla kielellään. Konserttien jälkeiset kahvihetket ja niissä virinneet keskustelut olivat minulle suurin palkkio matkaan osallistumisesta. Kyllä kannatti lähteä. Sain olla viemässä Evankeliumia musiikin välityksellä näille maanmiehillemme, jotka ovat joutuneet lähtemään vieraisiin olosuhteisiin. Harmillista oli, että aikaa keskusteluihin jäi niukasti, koska aikataulut vaativat aina lähtöä eteenpäin. Tulevaisuudessa matkoja suunniteltaessa toivon, että mietittäisiin sitä, kannattaisiko varata enemmän aikaa tavoitettujen ihmisten kohtaamiseen, kuin pyrkiä saamaan kosketusta mahdollisimman moniin ihmisiin, joiden kanssa ei sitten kuitenkaan ehditä pysähtyä keskustelemaan.

SÄ NÄYTIT MAAILMALLE!
”Oi nouse Suomi, sä näytit maailmalle!” Nämä sanat tarttuivat erityisesti mieleeni, kun kuoro lauloi Finlandia-hymniä Toronton lentokentän lähtöhallissa. Me teimme sen. Veimme tiukan ja raskaan ohjelman mukaisesti Evankeliumia ja suomenkielistä kulttuuria maailman äärilaidalle saakka.

Nyt vähän ”Isoa Länttäkin” nähneenä rohkenen avoimesti sanoa, että meidän ei tarvitse tippaakaan hävetä kotimaatamme ja sen olosuhteita eikä elintasoa. Meillä on hyvä maa ja täällä on hyvä elää. Meillä on myös Hyvä Sanoma, jota voimme tulevaisuudessakin olla viemässä maailmalle, kun kutsu Evankeliumin Herralta kuuluu.
Kotimaan karun kaunista merimaisemaa Vaasan saaristossa
Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias!

Ah kuink´ on sun maasi kaunis, kuink´ ihana taivahas!

Sä järveimme säikkyhellä suo lempemme tulta vaan.

Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan.

Kiitän kaikkia Teitä, jotka olette matkamme puolesta rukoilleet ja seuranneet päiväkirjaamme. Kiitos Kullervolle avusta päiväkirjan pitämisessä.

Päätän matkapäiväkirjan pitämisen J.S Bachin sanoihin:

Soli Deo Gloria – Yksin Jumalalle kunnia.

YHTEENVETO

Kirjoitan blogiin vielä yhteenvedon matkasta muutaman päivän sisällä. Samalla arvioin matkan antia ja onnistumista.

Sivustolle ei ole sallittu lukijoiden lähettää kommentteja, koska ne aina mahdollistavat epäasiallistenkin viestien lähetyksen. Niiden valvonta matkan aikana taas olisi ollut liian työlästä. Mikäli nyt haluat jälkikäteen lähettää viestejä, ja sivuston tarpeellisuuden arviointia, voit lähettää niitä allekirjoittaneen sähköpostiosoitteella, joka on muotoa etunimi.sukunimi@netikka.fi

Antti Näsi (sähköpostissa Antti Nasi)

15.8.2007 KOTIMATKA

Uuden aamun puolella laskeuduimme hieman myöhässä Helsinki-Vantaan lentosasemalle. Siellä kiittelimme toisiamme ja toivotimme siunausta. Lentoasemalla kuorolaiset ja puhallinorkesterilaiset erosivat. Orkesterilaiset jatkoivat matkaa vielä bussilla. Vähäkyröläiset olivat kotona vasta illalla kello 20:00 jälkeen. Näin kotimatka oli kestänyt parikymmentä tuntia. Lentokoneessa valvottu yö, matkan rasitukset ja aikavyöhykkeiden ero painoivat matkalaisia.


Ainavirkeä trumpetti-Villekin vaipui uneen bussimatkan aikana.

14.8.2007 NIAGARA

Viimeisenä Kanadan vierailupäivänä kuoron pääosa suoritti vierailun Suomi-kodissa, jossa he esiintyivät kahdella eri osastolla.

Orkesterilaiset ja osa kuorolaisista tekivät retken Niagaran putouksille, joihin 120 matkaa kilometriä Torontonsta. Jo kilometrien päähän näkyi taivaalle nouseva savupilven näköinen muodostelma, joka oli putouksista nousevaa vettä ja sumua. Putouksien korkeus on 53 metriä. Putoukset ovat aivan Kanadan ja USA:n rajalla siten, että osa putouksista on USA:n puolella.

Sitten välittömästi Niagaran-retken päätyttyä siirryimme hotellistamme kadun yli lentoaseman terminaaliin ja illalla kotimatka alkoi hieman yli kello 19. Vielä lentoaseman lähtöportilla kuoro kajautti laulun "Oi katso Suomi, sinun päiväs koittaa". "Sä näytit maailmalle Sä että karkoitit orjuuden ja ettet taipunut sä sorron alle. On aamus alkanut, synnyinmaa". Laulu herätti myönteistä kiinnostusta virkailijoidenkin keskuudessa. Kotimatkan aikana aurinko laski ja pian sen jälkeen taas nousi uusi päivä.

Kuva Kanadan puoleisesta ns. Hevosenkenkä-putouksesta. Kuva otettu näkötornista.

13.08.2007 TORONTO

Kirjoittelen nämä viimeiset viestit kotoa yhden yön nukuttuani omassa vuoteessani.

Vancouverista lähdimme aamulla aamulla varhain lentokentälle ja lento Torontoon alkoi. Lento aika oli täysverisellä suihkumatkoneella noin neljä tuntia. Siinä ajassa matkaa taittunee yli 3500 kilometriä.

Saavuttuamme Torontoon matakatavarahallissa Vanhasen Esko heitti meille pilan, että hallin nurkassa on "romukaappi", jossa on hylättyjä matkalaukkuja, valitse sieltä itsellesi hävinneen laukun sijaan paras laukku. Kuinkas vaan olikaan? Romukaapistahan löytyi meidän omakin laukkumme, kansi avoinna, tavarat ulostörröttäen, kahva rikki ja lukot avattuina sekä koko laukku pahoin murjottuna. Emme ole kuitenkaan todenneet, mitään tavaroita hävinneen laukusta. Ilmeisesti käsittelyn yhteydessä laukkua oli heitelty niin, että lukot ja kahva oli hajonneet. Sitten olivat myös osoitelaput ja myös lennontunnistelaput kadonneet. Laukun löydyttä tappiotilille jäi vain matkalaukku, puuttuvista tavaroista aiheutuneet hankaluudet ja konserttien aikana orkesterin epäyhtenäinen esiintymislooki.

Lennon aikana siirrettiin jälleen kelloja 3 tunnilla kotiin päin. Näin me ehdimme Toronton Agricolan kirkon konserttiin, jossa väkeä oli kiitettävästi paikalla. Komeasti jälleen soi Finlandia ja "Suomalainen rukous".

Toronton Agricolan kirkon urkuparvella oli Suomen rukoushuoneista tuttu maalaus.

Marjatta Perttula esittämässä yksinlaulua.

Konsertin jälkeen suoritettiin pieni kiertoajelu Toronton keskustassa. Hotellista Agricolan kirkkoon tuli matkaa noin 60 km. Näin voimme saada käsityksen kaupunkien suuruudesta.

12.8.2007 VANCOUVER

Sunnuntai oli jälleen tiivis päivä. Aamulla menimme jälleen Emmaus-kirkolle harjoituksiin ja klo 11:00 alkavaan Messuun, jonka toimitti Jukka Joensuu ja Reijo Arkkila saarnasi. Kuoro ja orkesteri avustivat. Messun jälkeen oli tarjolla maittava keittoruokailu. Kirkkosali ei ollut aivan täynnä kuulijoita. Kuorolla on edessä vielä kaksi ja orkesterilla yksi esiintyminen Torontossa.

Finnish Manor palvelutalossa oli jo 14:15 päivätilaisuus ja vastaava tilaisuus klo 15:30 Finnish Homessa. Kullervo lauloi molemmissa tilaisuuksissa päivänsankareille. Ville Katajamäki soitti trumpettia Jaakko Perttulan säestämänä. Oli todella mieliinpainuvaa tavata vanhuksia, joiden juuret ovat Suomessa. Erittäin kiitollisina he ottivat viestit entisestä kotimaasta vastaan. Uskon, että vierailumme antoi paljon juuri näille vanhuksille. Tippa silmässä kuunneltiin ”Finlandiaa” ja ”Kesäpäivää” tänäänkin. Yllättävää on myös se kuinka paljon juuri pohjalaisia on tänne Kanadaan tullut. Tapasimme tänään henkilön, jonka juuret olivat Vähässäkyrössä, samalla tilalla, jonka mailla me nyt asumme.

Vancouver on 2,2 miljoonan asukkaan kaupunki, eli puolet Suomen asukkaista sopisi yhteen kaupunkiin. Kaupungin väkiluku kasvaa 20.000 asukkaalla vuodessa. Kaduilla ja liikkeissä näkee selvästi Aasialaisten vaikutuksen tällä alueella.

Huomenaamulla aikaisin lähdemme lentokoneella Torontoon, josta tiistai-iltana lähtee lento Helsinkiin.

11.8.2007 VANCOUVER

Aamupäivällä teimme kiertoajelun tässä miljoonakaupungissa. Tutustuimme mm. Stanley Park 'iin, jossa kasvoi vähän isompiakin rankapuita. Retkeläiset ahtautuivat yhden puun sisään. Sieltähän kajahti laulu ”En voi rikkaammaksi tulla”. Se on soinut kultakaivoksessa 200 metrin syvyydessä, se on soinut lentokoneessa yli 10 km:n korkeudessa ja nyt puun sisällä. Kiertoajelu antoi käsitystä siitä, kuinka todella suuri kaupunki Vancouver on.

Matkalaiset ”puun sisällä”

Illalla oli konsertti Emmaus Lutheran Churchissa. Mm. Findlandia-hymni ja Kesäpäivä Kangasalla soivat tilaisuudessa. Kirkon pappi, rovasti Jukka Joensuu toivotti vieraat tervetulleiksi. Tilaisuus oli suomenkielivoittoinen.

Konsertin jälkeen käytiin käytäväkeskusteluja. Moni retkeläinen löysi ainakin tutun tai sukulaisensukulaisen tai kotiseudultaan lähteneen henkilön.


Kuoro ja orkesteri Emmaus Lutheran Churchissa.

10.8.2007 NANAIMO

Lutheran Church Hopen alttari-ikkuna
Aamulla jälleen matkaan. Victoriasta ajelimme bussilla Nanaimoon, joka myös sijaitsee Vancouverin saarella. Nanaimossa oli konsertti klo 12:00. Konserttipaikkana oli idyllinen Lutheran Church Hope. Kirkon alttaritaulun muodosti kolme ikkunaa, joiden puitteet muodostivat kolme ristiä. Ristien takaa näkyi kauniisti merenrannikko. Selkeästi oli kirkossa näkyvissä kristilliset symbolit Lutherin sinetti mukaan lukien.Tunnelma oli kotoinen, suomenkieltä käytettiin yleisesti ohjelmassa ja keskusteluissa. Tarjoilu oli ylenpalttista ja evästä tuotiin vielä autoonkin.

Tilaisuudessa oli mukana myös Radio Hot Springs'in toimittaja. Hän oli yrittänyt ehtiä jo aikaisempiinkin konsertteihin, mutta oli aina myöhästynyt. Nyt hän oli kuulijana, ja oli luvannut rukoilla niin kauan, että tulemme uudelleen ja esiinnymme myös Hot Springs'issä.






Nanaimon ystäviä kuulemassa konserttia.
Taustalla Lutherin sinetti.

Tilaisuuden jälkeen ajoimme läheiseen satamaan, josta teimme vajaan kahden tunnin lauttamatkan mantereen puolelle Vancouverin Horseshoe Bayn satamaan, joka hieman kaupungin ulkopuolella.

Ajoimme bussilla kaupunkiin, jossa majoituttiin pilvenpiirtäjien keskellä olevaan hotelliin. Ensisilmäykseltä kylä vaikutti pohjalaispojalle vähän liian isolta. Ulkona yksinliikkumisesta varoitettiin vakavasti.

Todettiin, että varjellus oli ollut mukanamme. Muutamia esineitä oli ollut hukassa, mutta ne kaikki ovat löytyneet ja tulleet takaisin omistajilleen. Tähän joukkoon ei kuulu Näsien laukku, joka edelleen seilaa jossakin päin hukassa.

9.8.2007 VICTORIA

Victoriassa aamupäivällä kävimme yli 100 vuotta vanhassa Butchart Gardens -puutarhassa, jossa oli mm. valtava ruusutarha, japanilainen puutarha ja italialainen puutarha. Alue on 22 hehtaaria. Siellä oli nähtävänä valtava määrä erilaisia ihania kukkia, jotka olvat parhaassa loistossaan. Pasuunakukkiakin kasvoi puutarhassa.

Viereisessä kuvassa torvikukkaisten heimoa koolla.



Illalla klo 19:30 oli konsertti Christ Church Cathedralissa. Kirkko on anglikaaninen, uusgoottilainen katedraali vuodelta 1929, jossa oli korkeutta ties kuinka paljon ja kaksi jyhkeää pylväsrivistöä. Kirkko tunnetaan Victoriassa erityisesti juuri suosittuna konserttikirkkona. Kuulijoita kertyi suntion mukaan n. 200. Näistä vain n. kolmasosa oli suomenkielisiä, loput paikallisia, englanninkielistä väkeä. Järjestäjät ilmoittivat etukäteen odottavansa n. 50-60 suomen- ja n. 150-200 englannninkielistä kuulijaa, joten hiukan parhaasta tavoitteesta he kokivat jääneensä, ehkä lomakaudesta johtuen. Meille sen sijaan näin suuri kirkko ja väkimäärä oli juuri sopiva.

Kirkon pitkäkaikuinen akustiikka oli hieman ongelmallinen pienemmissä kokolattiamattokirkoissa viime aikoina esiintyneille kuorolle ja orkesterille.

Kirkosta tullessamme illan jo pimennyttyä oli kaupungilla mitä kauneimpia valoja. Victoria on Brittiläisen Kolumbian pääkaupunki ja brittiläisen kulttuurin leimaama, mutta myös omaleimainen hevostakseineen ja muine paikallisine erikoisuuksineen. Parlamenttitalon siluetti oli varustettu lampuilla, jotka illan pimeydessä paljastivat kuitenkin rakennuksen upean muodon. Kaupunki on kaikin puolin siisti. Autoilijat ovat kohteliaita ja antavat auliisti jalankulkijoillekin tietä.

Matkan positiivisiin asioihin voidaan kirjata myös barytonitorvea soittavan Jorman tupakkalakko.


Christ Church Catherdal

8.8.2007 MATKALLA VANCOUVERIN SAARELLE

Astoriasta lähdimme sitä pitkää siltaa pitkin Oregonin osavaltiosta Washingtonin osavaltioon.

Tie oli idyllistä rantatietä, joka mutkitteli syvälle maahan työntyvien merenlahtien reunoja pitkin.

Port Angelesin satamakaupungista ajoimme lautalla Vancouverin saarelle, joka tarkoitti paluuta Kanadaan, Brittiläisen Kolumbian territorioon. Olimme valmiiksi täyttäneet maahantulolomakkeet, mutta Kanadan rajaviranomaiset kehottivat ottamaan lomakkeet matkamuistoiksi. Leimat iskettiin passeihin bussissa ilman sen suurempia seremonioita. Paikallisen Suomiseuran puheenjohtaja Paul Blomqvist oli Suomen lipun kanssa jo satamassa toivottamassa meitä tervetulleiksi.
Rannikolla sää on ollut epävakaista, pilvistä ja pientä tihkusadettakin on esiintynyt. Lämpötila on pyörinyt parinkymmenen asteen tienoilla, eli meidän normaalia kesäsäätä.

Ensisilmäys kaupunkiin on erittäin myönteinen. Kaupunkikuva on siisti, upeita istutuksia, paljon puistoja ja iltavalaistus on aivan mahtava. Rakennuskanta on yhtenäinen. Kaupunki poikkeaa edukseen kaikista tällä matkalla tähän mennessä näkemistämme kaupungeista. Vastakohtiakin löytyy. Syrjäytyneitä ja asunnottomia ihmisiä näkyy kadulla kerjäämässä.


Laiva rantautumassa Victorian satamaan. Kuvassa mukana myös retkeläisiä.

En ole saanut omia langattomia nettiyhteyksiäni toimimaan. Olen kirjoitellut näitä päiväkirjoja ajan antaessa myöten. Kullervo Puumala on ”Applella” siirtänyt tiedot sivustollemme nähtäväksi. Päivitykset ovat nyt myöhästyneet myös sen vuoksi, että ei ole hotelleissa saatu käyttöön maksuttomia verkkoyhteyksiä.

7.8.2007 ASTORIA

Aamulla saimme nukkua hieman normaalia pidempään. Ajoimme lounaalle Astorian kaupunkiin, joka sijaitsee Columbia-joen suistossa. Joen suuosa on tosi leveä, Kyrönjokikin jää toiseksi. Joen ylittä kaupungin kohdalla silta, jonka pituuden kerrotaan olevan yli 7 kilometriä. Söimme mm. halibut-kalaa, josta ei ensiksi oikein saatu selvää mitä, se oli. Loppupäätelmäksi tuli sanakirjan määrittelemänä, että se oli pallasta, yli kaksimetriseksi kasvava Tyynenmeren herkkukalaa.

Retkeläisiä tuulisen Tyynen meren rannalla.

Lounaan jälkeen lähdimme kiertoalueelle kaupunkiin, jonka keskusta sijaitsee korkean mäen ympärillä. Matkan aikana saavutimme yhden tavoitteistamme, Tyynen meren aavan rannan. Olimme niin lännessä, että, jos olisimme vielä edenneet olisimme tulleet itään. Meren ja päivämäärärajan takana olisi tullut vastaan Japani. Hotellimme sijaitsi aivan meren rannassa. Näin pääsimme toteamaan käytännössä myös vuorovesilmiön. Astoriassa on vahva suomalaisuuden leima. Tarina kertoo, että menneinä vuosikymmeninä kaupungin kiinalaisetkin ovat kaupungissa pärjätäkseen joutuneet opettelemaan suomen kielen.
Astoriassa on vieläkin kaupunginosa, jossa pärjää täysin suomenkielellä.

Illan konsertti oli Suomi Hallilla, eli poikkeuksellisesti emme olleet kirkossa. ”Haali” oli lähes täynnä väkeä. Kuten muissakin konserteissa Reijo Arkkila käytti hengellisen puheenvuoron. Tilaisuudessa kuoro ja orkesteri esitti ohjelmistossa ”Kesäpäivä Kangasalla” laulun. Jonkun tiedon mukaan kuulijoita olisi ollut mukana jopa Alaskasta saakka.

Tilaisuuden jälkeen oli jälleen tarjoilua.

Astorian tilaisuudessa ja muidenkin tilaisuuksien jälkitapaamisissa on tullut esille se, kuinka suuriarvoista näille ihmisille on kuulla suomenkieltä. Vanhukset tippa silmäkulmassa kertovat kuinka ihanaa on kuulla ja keskustella suomen- tai ruotsinkielellä. Siirtolaisten joukossa on myös Suomen ruotsinkielisiltä alueilta lähteneitä ihmisiä. Toisaalta on tärkeää saada viesti ”juurilta” myös heille, jotka eivät enää suomenkieltä hallitse. Siksi on tärkeää, että viesti kaikuu myös englanniksi.

Astorian kupeessa on Naselle -niminen paikkakunta, jota kutsutaan "pikku-Kaustiseksi", koska siellä asuu useita Kaustiselta muuttaneita.

Kuvassa kuoronjohtajan kainalossa Suomi-Haalin portaikossa kaksi entistä Pajalanmäen kaustislaista Nasellesta, Sirkka ja Maija-Liisa Varila. Myös Maija Timmerbacka oli kuuntelemassa konserttia.

6.8.2007 PORTLAND

Seattlesta starttasimme jälleen aamulla hyvissä ajoin kohti Portlandia. Paikalliset ystävät olivat jo hotellilla meitä vastaanottamassa pastori Seppo Airaksen johdolla. Nyt olimme hyvissä ajoin perillä, ja hotellihuoneet eivät vielä olleetkaan valmiina, vaan jouduimme odottelemaan sisäänpääsyä. Illan konsertti oli Bethel Lutheran Churchissa. Kuulijoita tuli odotusten mukaisesti. Tilaisuuden jälkeen ystävät olivat järjestäneet maittavan tarjoilun.

Tilaisuuden jälkeen saimme pakallisten ystävien opastamina tehdä kiertoajelun kaupungille.

Portland on kuuluisa monista silloistaan, jotka ylittävät kaupungin halki virtaavan, USA:n toiseksi suurimman virran, Columbia -joen. Kuvan siltaa pitkin ajoimme Astoriaan johtavalle tielle.

05.08.2007 SEATTLE

Osallistuimme Jumalanpalvelukseen Finnish Lutheran Churchissa. Orkesteri soitti alkusoiton ja kuoro lauloi kahdesti. Liturgina toimi seurakunnan pappi Timo Saarinen. Reijo Arkkila saarnasi ja kanttorina Terhi Miikki. Päätössoittona Jaakko Perttula soitti urkusoolon. Kirkko oli pieni kodikas kirkko, joka täyttyi ”ensimmäistä sijaa” myöten. Tilaisuuden jälkeen saimme nauttia ystävien järjestämästä tarjoilusta ja ystävien tapaamisesta. Tilaisuudessa tapasimme juuriltaan Kruunupyyläisen, yli 90 vuotiaan miehen, joka liikuttui siitä, kun sai ryhmämme jäsenten kanssa puhua ruotsia.


Retkeläisten joukko Seattlen Finnis Lutheran Chruchin rappusilla.

Jumalanpalveluksen jälkeen saimme nauttia ”konsulin kyydistä”. Teimme pitkän kiertoajelun kaupungilla. Oppaana toimi Suomen emeritus kunniakonsuli Norman Westerberg. Kävimme Seattlen kauniilla George Washington -yliopiston alueella, jossa saimme seurata USA:n ilmavoimien lentonäytöstä. Seattle on oikeastaan ensimmäinen kaupunki, johon matkallamme olemme ehtineet tutustua. 500-700 tuhannen asukkaan kaupungin ydinkeskusta muodostuu pilvenpiirtäjistä, mutta vesien rikkomassa kaupungissa on myös paljon omakotiasustusta. Arkkitehtuurisesti kaupunkikuva on mielestäni hieman rikkonainen.

Kävimme pienellä joukolla ihailemassa kaupunkikuvaa myös Space Needle –näkötornista, joka on ollut Näsinneulan mallina.

Meidän huonekunta päätti syödä pitsat. Menimme erääseen pitseriaan, jossa teimme vajavaisella kielitaidolla tilauksemme 15”:n pitsoista. Tarjoilija ei ollut uskoa meidän tilaustamme. Hän toi jopa paistinalustan nähtäväksi ja esitti sen avulla, kuinka iso pitsa todella on. Pysyimme kuitenkin kannassamme. Lopuksi hän kysyi: ”Are you from Finland?” Myönteisen vastauksen saatuaan hänkin kertoi suomeksi myös itse olevansa suomalainen. Hän oli jopa opiskellut vuoden Lapuan Kristillisessä opistossa. Syötyämme 15”:n pitsat loppuun, hän kertoi vain kerran aikaisemmin tapahtuneen vastaavaa.

4.8.2007 SEATTLE

Matkaan lähdettiin jälleen aamulla aikaisin. Bussimatkaa tehtiin taas koko päivän. Ylitimme nyt Rannikkovuoriston. Matkalla näkyi yllättävän paljon metsissä sairaita puita ja alueita. Sellainen tieto liikkui, että sairauden aiheuttaisi joku toukka. Runsaasti aikaa vei USA:n rajanylitys. Sormenjäljet ja meidän kasvokuvat tallennettiin digitaalisina USA:n valtion tietorekisteriin. Jonotukseen tiellä meni lähes tunti ja itse rajamuodollisuuksiin pari tuntia. Kaikki ruokatarvikkeet autosta piti syödä ja jätteet hävittää ennen rajaa. Rajaviranomaiset olivat asiallisen kohteliaita, ystävällisiä, ja heillä oli jopa suomenkieliset maahantulolomakkeet. Jotenkin kuitenkin tuli mieleen erään toisen suurvallan
rajamuodollisuudet 1970-luvulla.
Aikaa kului matkaan niin paljon, että ajoimme Seattlessa suoraan konserttipaikalle University Unitarian Curch’n kappeliin, jossa konsertti alkoi klo 18:00. Kuoron ja orkesterin esitysten lisäksi Jaakko Perttula esitti pianolla Finlandian ja Marjatta Perttula lauloi Adamin teoksen Jerusalem. Hartauspuheen piti Hannele Tuomisto. Akustisesti konserttitila oli hyvä, mutta ilma oli todella läkähdyttävän kuuma. Teologisesti tunsimme olevamme vieraassa ympäristössä, esimerkiksi ristiä ei löytynyt koko tilasta.


Matkalla Seattleen olimme Toivossa, eli Hopen kaupungissa.

3.8.2007 KELOWNA

Tänään olikin hieman myöhempi herätys, sillä lähdimme liikkeelle vasta yhdeksän jälkeen. Teimme alkuperäiseen ohjelmaan sisältymättömän vierailun Lake Shore Place -palvelutaloon, jossa kuorolla ja orkesterilla oli puolentoista tunnin pituinen ohjelma. Lisäksi Jaakko Perttula soitti flyygelillä Sibeliuksen sävelrunoelman Finlandia ja Ville Katajamäki soitti trumpetilla, Jaakko Perttulan säestämänä Kotimaani ompi Suomi. Yleisön reaktiot olivat: ”Great”, – "suurenmoista".

Ajoimme palvelutalosta suoraan Okanaga -järven toiselle rannalle West Bank Grace Lutheran Churchiin. Järven yli kulkeva silta on liikenteellisesti aivan mahdoton. Jonotus kesti ainakin puoli tuntia. Ehdimme juuri ajoissa perille klo 13:00 alkavaan konserttiin. Konsertin jälkeen tapasimme kahvipöydässä paikallisia ystäviä. Ilta olikin sitten vapaa-aikaa.

Ystäväjoukkoa koolla tilaisuuden jälkeen.

Okanaga –laakson tilaisuuksissa käytettiin paljon myös englanninkieltä. Tässä konsertissa Marjatta Perttula lauloi Mika Piiparisen 'Oi katso, mikä aamu' Jaakon säestämänä. Kuoro lauloi useita lauluja englanninkielellä. Kullervo juonsi ja Reijo piti puheenvuoronsakin pääosin englanninkielellä. Tällä pyritään lisäämään kanssakäymistä suomenkielisten ja englanninkielisten välille.



Yksi mielenkiintoinen havainto Kanadasta; kaikki vesihanat toimivat täällä täysin eri lailla ilman minkäänlaista logiikkaa. Kun hanan avaa, ei koskaan voi arvata mihin suuntaan hanaa käännetään, vedetään tai työnnetään ja tuleeko sieltä kuumaa vai kylmää vettä. Yksi yhden otteen hana on tainnut tulla vastaan. Raumalaisille olisi täällä valtavat hanamarkkinat.

Huomenna onkin sitten varhaisempi herätys, sillä kuudelta lähdemme kohti Yhdysvaltojen rajamuodollisuuksia ja Seattlea.

2.8.2007 SALMON ARM JA KELOWNA

Jälleen oli lähtö heti aamusta. Ajelimme Kalliovuorten länsirinteitä ja ihailimme edelleen mahtavia maisemia. Rogersin solaan pysähdyimme kuvaustauolle. Ensin tulimme Salmon Arm -nimiseen kaupunkiin. Sillä pidimme konsertin kello 14:00. Tilaisuuden ohjelmaan otettiin nyt Finlandia-hymni. Vastaanotto oli todella lämmin. Torstaipäivänä kello 14:00 pidettyyn konserttiin kertyi kuulijoita moninkertaisesti yli odotetun määrän. Paikkakunnan ystävät, Hannu ja Helka Kivi olivat tehneet todella arvokasta työtä tilaisuuden järjestämiseksi ja siitä tiedottamiseksi. Jokaisessa tilanteessa matkan aikana on Reijo Arkkila pitänyt pienen puheen.

Reijo Arkkila Rogersin solassa.

Merkittävää on huomata kuinka monista Suomen pitäjistä väkeä on Kanadaan tullut. Jokaisessa tilanteessa on keskusteluja syntynyt lähikunnista lähteneiden ihmisten kanssa. Salmon Armissa jurvalaiset löysivät sukulaisiaan. Monet ystävät tulivat kertomaan kuinka vaikuttavaa oli kuulla suomenkieltä. Tälläkin matkalla on voinut huomata, että muuttajia on Etelä-Pohjanmaalta erityisen paljon.


Salmon Armin konsertin ja kahvin jälkeen jatkoimme matkaa Okanaga-laaksoa pitkin Kelownaan, johon saavuimme kello seitsemän maissa. Sitten olikin vuorossa majoittuminen ja vapaailta. Kilometrejä on vaikea arvioida, mutta istuimme bussissa lähes yhdeksän tuntia. Päivän aikana siirsimme kelloja vielä kerran tunnilla taaksepäin. Sää oli toistaiseksi lämpimin, päivällä n. +35° C eikä lämpötila yölläkään laskenut alle +25° C.

1.8.2007 KALLIOVUORET, RADIUM HOT SPRINGS

Vaihteeksi herätys oli hieman aikaisempia päiviä myöhempi. Edessä oli matkantekoa, mutta esiintymisien suhteen oli vapaapäivä. Ajoimme ihanan aurinkoisessa säässä Kalliovuorten yli. Maisemat olivat tosi upeat, kirkkaan sinivihreitä vuoristojokia ja lumihuippuisia vuoria. Levähdyspaikoilla tuoksuivat tienvarsien kauniit kukkaset. Beaverin pesiäkin taisi olla jokien rannoissa. Lake Louise järven rannalla pysähdyimme ihailemaan todella kaunista vuoristojärveä ja sen takana yli 3700 metriin nousevia lumihuippuja.

Kuvassa ”kirjuri” koko komeudessaan Lake Louisen rannalla.

Illansuussa saavuimme hotelliimme Resort Radium Hot Springs. Tällä alueella on kuumia lähteitä, joita alueelle sijoittuneet kylpylät hyödyntävät. Osa joukosta kävi uimassa, minä kuuluin siihen joukkoon, joka käytti ajan energian tankkaukseen 10 unssin pihvin muodossa. Nyt taas jaksaa monta päivää hampurilaisilla ja pikkupurtavilla.

Viereinen kuva liittyy vierailuumme 31.7.2007 Maarit ja Gordon Ottojen tilalla. Maarit ja Gordon, kuvassa hänen oikealla puolellaan, laulamassa vieraiden kanssa kiitoslaulua.

31.07.2007 CALGARY

Oheisessa kuvassa kuoro ja orkesteri kuvattuna Hilldalen kirkossa Thunder Bayssa 29.7.2007

Tiistaina ensi kerran heräsimme Edmontonissa sateen ropinaan. Sade kuitenkin taukosi, ennen kuin bussin lastauskaan alkoi. Lähdimme matkaan kohti Calgarya, jonne suorinta tietä matkaa olisi ollut noin 300 km.

Poikkesimme kuitenkin reitiltä vieraisilla Maarit ja Gordon Otton farmilla. Maarit on syntyisien Seinäjoelta. Muistamme hänet takavuosilta mm. Evankeliumiyhdistyksen kenianlähettinä ja lapsityön sihteerinä. Monien mutkien kautta hänet on johdettu farmin emännäksi noin 100 km:n päähän Edmontonista. Maarit ja Gordon olivat järjestäneet meille oikein grillijuhlan. Sää muistutti nyt pohjalaista kesäsäätä, lämpöä arviolta 15 astetta ja vilpoinen tuuli leyhytteli. Kiitämme Maaritia, Gordonia ja heidän Samuel-poikaansa.

Saattaa käydä niin, että puheet Alajoki-lakiasta ja Härmän aukeista käyvät vähemmäksi. Oli nimittäin niin isot tasaiset peltoaukeat, että taitaa pohjalaisetkin maisemat hävitä kisassa. Peltojen keskellä kohosi siellä täällä öljynporaustorneja. Albertan osavaltiohan on öljyvaltio.

Illalla olikin jälleen konsertti Calgaryssa St.David's Churchissa. Paikalliseen suomalaissiirtokunnan kokoon nähden osanottajamäärä oli runsas. Tila oli konsertin pitämiselle hyvä.

Kiertueelle alkaa kaikua kotimaasta viestejä, että päiväkirjaamme seurataan. Kiitos teille kaikille.

30.7.2007 EDMONTON

Herätys oli suunnitelmanmukainen, eli kolmen tienoissa yöllä. Lähtö lentokentälle ja lento Torontoon ja edelleen Edmontoniin oli aikamoinen harppaus. Lento Torontosta Edmontoniin kesti lähes neljä tuntia. Erään kartan tietojen mukaan matka oli yli 3400 km. En tiedä onko se linnuntietä vai maantietä pitkin. Kun 50 henkeä matkustaa, aina synty ongelmia, joilta ei nytkään vältytty, mutta ongelmat saivat onnellisen lopun.

Lennonaikana pakitettiin taas kelloja kaksi tuntia. Lentosää oli hyvä ja pääsimme koneesta ihailemaan Kanadan viivasuoraa tiestöä. Tiet muodostavat aivan säännöllisiä neliöitä, kuin shakkilaudassa.

Illalla oli konsertti Emmaus Lutheran Churchissa. Konsertista tuli hyvää palautetta. Erityisen voimakkaat aplodit sai kuoron ja gospelyhtyeen esitys Siionin Kanteleen laulusta Armahin Jeesus.

Varhainen herätys, edellinen ja uusi aikaero, aiheuttivat illalla jonninmoista väsymystä.

29.7.2007 THUNDER BAY

Sunnuntai olikin tyontayteinen paiva. Meita vietiin kuin oikeita "staroja" minuuttiaikataulun mukaan tilaisuudesta toiseen.

Ehtoollisjumalanpalvelukseen St.Joseph's Heritageen lahdettiin jo puoli yhdeksan aikoihin. Messun toimitti paikallinen pastori Teemu Haataja. Reijo Arkkila saarnasi. Kuoro ja viulisti avustivat tilaisuudessa.

Ennen kuin Messu oli oikein kunnolla loppunutkaan, meita vietiin jo seuraavaan kohteeseen, Jumalanpalvelukseen Hilldalen kirkkoon. Kun ehdimme perille, oli tilaisuus jo alkanut. Kuoro ja orkesteri ajettiin lennossa asemiin ja suunnitellut tehtavat suoritettiin. Saarnavuoro oli jalleen Reijo Arkkilalla, joka vasymatta jaksaa tuoreesti julistaa Evankeliumia. Jumalanpalveluksen jalkeen oli yhteinen lounastilaisuus.

Thunder Bayn viimeinen esiintymistilaisuus oli klo 15 Lapin kirkossa, joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella noin 20 km paassa keskustasta. Kirkko on pieni idyllinen rakennus taysin maaseutumaisessa ymparistossa. Kirkko tayttaa tana vuonna 90 vuotta. Reijo Arkkila ja Teemu Haatat puhuivat tassakin tilaisuudessa. Kuoro, orkesteri, soitinryhma seka Lapin oma kuoro esiintyivat yhdessa ja erikseen. Jaakko Perttula esitti urkusoolon.

Minulle henkilokohtaisesti syntyi kasitys, etta seurakuntaelama on Thunder Bayn suomalaisten keskuudessa on vilkasta. Tyota tehdaan suurella innolla ja tyon tekemisesta pursuaa ilo. Valtava on se vapaaehtoisen tyon maara, jolla toimintaa yllapidetaan.

Thunder Bay sijaitsee Superior-jarven luoteisrannikolla. Toronsta on sinne matkaa 1375 km. Saa on koko ajan ollut lammin ja aurinkoinen. Lapin kirkolta illalla palatessamme naytti mittari 34 astetta, mutta eihan lammin luita riko.

Huomen aamulla lennamme aikaisin takaisin Torontoon ja sitten heti takaisin Edmontoniin. Lahto hotellista tapahtuu jo kello 4. Perille Edmontoniin tulemme puolen paivan aikoihin.

28.7.2008 THUNDER BAY

Aamupaiva oli vapaata. Iltapaivan aluksi seka kuoro etta orkesteri pitivat hotelilla harjoitukset. Myohemmin iltapaivalla kuoro vieraili Suomikodissa. Matkalla Hillandalen kirkkoon myos orkesteri pistaytyi Suomikodissa.

Illan tilaisuudessa kirkko oli jalleen lahes taynna kuulijoita, oman arvioini mukaan heita oli lahes 200. Kirkko on kaunis ja valoisa, noin kymmenen vuoden ikainen, moderni kirkkorakennus. Tilaisuudessa kuoro ja orkesteri seka gospelyhtye esiintyivat. Tailaiuudessa puhui Reijo Arkkila ja hartauden piti paikallinen vastuunkantaja Aarne Makinen. Tilaisuus oli todella lamminhenkinen ja ainakin meidan vieraiden mielesta onnistunut.

Kaksi mielenkiintoista seikkaa kiinnitti kaupungilla huomiota. Vaikka suomalaisten lukumaara kaupungissa on laskussa, nakyy suomalaisuus selvasti katukuvassa. Astuessamme ulos paikallisbussista, poistui meidan kanssamme mies, joka kysyi selvalla suomenkielella, mista olemme kotoisin. Kaupungissa on monia suomalaisten omia liikkeita. Enimmillaan kaupungissa on ollut useita tuhansia suomalaisia.

Toinen mielenkiintoinen asia oli ystavallisyys ja avuliaisuus. Kysyessamme vastaantulijalta taksiasemaa, han veikin meidat lina-autoasemalle, selvitti meille bussireitin ja aikataulut. Noustuamme sitten bussiin, naiskuljettaja auliisti selitti missa meidan tulee jaada pois. Liikenne valoissa odottaessaan han karttaan piirsi meille kohteet, joihin olimme menossa. Samoin han antoi meille aikataulut ja hinnat paluumatkaa varten. Tullessamme kohteeseen han viela varmisti, kummallako pysakilla jaamme pois, koska toiselta pysakilta oli tiettyihin liikkeisiin lyhyempi matka. Aikaa kului opastukseen, mutta ei han yhtaan nayttanyt hermostuvan kielitaidottomista turisteista. Han oli oikeassa tehtavassa, palveluammatissa.

27.7.2007 THUNDER BAY

Aikaeron vasyttamina joukko nukahti illalla aikaisin, herataksemme Toronton lentokenttaalueen sisalla sijaitsevassa hotellissamme tapahtuneeseen palohalytykseen yolla kello yhden maissa. Halytysaani loppui kuitenkin aika pian. Minkaanlaista ohjetta tai selitysta ei asiassa annettu. Aamulla hotellin henkilokunta, asiaa erikseen kysyttaessa ilmoitti, etta kyseessa oli koko lentokenttaaluella tapahtunut halytysjarjestelman testaus. Aika kiva ajankohta! Toki henkilokunta pyyteli tapahtunutta anteeksi.

Paivan mittaan, kun torvikoteloiden availu aloitettiin, lommuja loytyi useammastakin torvesta. Pekka Kelton kayratorvi oli kokenut isompiakin vaurioita. Toronon ja Thunder Bayn valilla sitten viela katosi laukku, jossa oli mm. allekirjoittaneen esiintymisvaatteet.

Thunder Bay otti meidat vastaan oikein kauniilla, lahes 30 asteen lammolla. Lammin oli myos vastaanotto kaupungissa toimivien ystavien taholta. He olivat jarjestaneet vastaanoton maukkaan lounaan merkeissa.

Illalla sitten paastiinkiin tositoimiin. Christ Lutheran Churchissa oli ensimmainen kuoron ja orkesterin esiintyminen. Kauniissa kirkossa oli todella runsaasti kuulijoita. Tilaisuuden jarjestajatkin olivat yllattyneita runsaasta vakimaarasta. Musiikkiohjelman lisaksi Reirjo Arkkila piti raamattutunnin ja Teemu Haataja loppuhartauden. Matkalla on mukana ystavia myos Ruotsin Borasista. Heidan Sulosoinnut yhtyeensa saesti Siionin Kanteleen yhteislaulut.

Illan paatti jalleen paikallisten ystavien jarjestama runsas iltapala. Kuoronkin johtaja oli tyytyvainen illan esityksiin ja hammastynyt yleisomaarasta.

Vastoinkaymisista huolimatta paiva oli antoisa ja siina mielessa merkittava, etta Etela- Pohjanmaan Evankelinen puhallinorkesteri esiintyi silloin ensikerran Amerikan mantereella.

Saa viela illallakin oli lammin, taysikuu paistoi ja hepokatit sirittelivat.

Kuvien tallentamisessa nayttaa olevan ongelmia, mutta viimeistaan Koti-Suomeen palattuamme panemme kuvia esille.

26.7.2007 KOVANPAIVAN ILTA

Pohjanmaan joukko lahti bussilla liikenteeseen jo aamuyolla. Helsingin kuorolaiset ja os soittajiakin liittyi seuraan Helsingista.

Aamukymmenelta oltiin jo Helsingissa valmiina lastaamaan tavaroita lentokoneeseen. Tavaraa kertyikin aivan kunnioitettava maara.

Lahes 20 tuntia Pohjanmaalta lahdon lahdon jalkeen oltiin perilla Toronton Sheraton Gateways hotellissa. Maalaispojille ja -tytoillekin lentokentta oli melkoinen kokemus. Pienten kommellusten jalkeen paastiin kuitenkin perille hotelliin. Lentomatka itsessaan sujui oikein luontevasti.

Amerikan kiertue

Helsingin Evankelinen kuoro ja Etelä-Pohjanmaan Evankelinen puhallinorkesteri tekevät kiertueen Kanadaan ja Yhdysvaltoihin 26.7. - 15.8.2007. Mikäli tietoliikenneyhteydet matkan aikana saadaan toimimaan, tulemme tällä sivustolla julkaisemaan matkapäiväkirjaa.